• Hanna Manelius

Tilintarkastusalan myytit


Törmäsin vähän aikaa sitten vanhaan ala-asteen opettajaani, joka oletti minun ryhtyneen isona näyttelijäksi ja ihmetteli päätymistäni (ilmeestä päätellen tylsälle) ”numeroalalle”. Se ei ollut ensimmäinen, eikä edes toinen kerta, kun minun tai kollegoideni ammatinvalinnalle on kurtisteltu kulmia. Se kertoo siitä, että stereotypioiden juuret ovat vielä syvällä ja ammattikuntamme tulee tiedon puutteesta johtuen helposti väärinymmärretyksi.


Tässä blogitekstissä leikin tilintarkastukseen ja tilintarkastajiin liitetyillä stereotypioilla ja lopuksi raotan hieman totuutta stereotypioiden takana. Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja reilusti värikynää käyttäen.


Pakollinen paha

Tilintarkastuksesta puhuttaessa tulee yleensä ensimmäisenä mieleen lainsäädännössä esiintyvä määritelmä, jonka mukaan tilintarkastus on yhteisön tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastusta. Tämä kuulostaa ymmärrettävästi abstraktilta, kuivahkolta ja vain kampaviinereitä nautiskelevien virkamiesten yhdeltä tavalta lisätä yritysten holhousta ja kustannuksia.


Tilintarkastusten alussa tilintarkastaja pyytää asiakkaalta sopimuksia, laskukopioita ja tositteita, joiden löytämiseksi reskontranhoitajien on pengottava ylähyllyjen pölyisimmät arkistomapit tai selattava tietokoneen sähköisen arkiston kansiorakenteet läpi sormet rakkuloilla.


Kun edellä mainitut materiaalit on syynätty suurennuslasin avulla läpi, tilintarkastaja pommittaa asiakasta järjestelmällisesti numeroiduilla ja yksityiskohtaisesti muotoilluilla lisäkysymyksillä, jotka saavat vahvemmankin taloushallinnon ammattilaisen hikoilemaan ja paniikin partaalle. Asiakkaan pahin painajaisvisio tilintarkastuksen seurauksista on, että kirjanpito pitää tehdä kolmesti uusiksi, kaikki firman kulut paljastuvat työntekijöiden henkilökohtaisiksi menoiksi (”kyllä tää uus kotiteatterijärjestelmä ja virveli on hankittu ihan työntekijöiden käyttöön…”) ja tilinpäätöksen laatijoille pamahtaa vähintään parin vuoden tuomio kirjanpitorikoksista.


Hallinnollinen taakka, pakollinen paha ja vuosittainen stressikäyriä nostattava tapahtuma. Tarkastuksen päätteeksi tilintarkastaja antaa tilintarkastuskertomuksen, jonka sisältö ja merkitys on monille epäselvä. Pitääkö se laittaa kehyksiin työpöydälle?


Keitä ne on ne tilintarkastajat?

Sarjakuvissa ja sketseissä esiintyvät tilintarkastajat ovat yleensä analyyttisiä, pikkutarkkoja ja luovuudesta kärsiviä nipottajia. Tullakseen tilintarkastajaksi henkilön on lapsesta lähtien innostuttava tuhatsivuisista lakieepoksista ja unelmoitava lukujen täsmäyttämisestä. Opiskeluaikana muiden fuksien hoilatessa sitsilauluja yökerhoissa, tulevat tilintarkastajat pänttäävät alleviivaustussit seuranaan Kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja kirjastossa: ISA 320, ISA 540...


Kun ovet työelämään vihdoin aukeavat, voi tilintarkastaja seuraaviksi vuosiksi hyvästellä perheensä, ystävänsä ja harrastuksensa, koska töitä on niin paljon, ettei muulle elämälle jää aikaa (kuuluisa kiirekausi). Kätevintä olisi vain siirtää omat osoitetiedot suoraan työpaikan osoitteeseen, jottei postinjakaja ala ihmettelemään aina pimeänä olevaa asuntoa. Tilintarkastajien kahvipöydässä ei kuule iloista puheensorinaa, vaan hiljaista muminaa, jonka seasta voi ajoittain tunnistaa sanat ”täsmäytysero” ja ”substanssistrategia”.


Tilintarkastaja elää ”mitä ei ole dokumentoitu, ei ole tehty” -ajattelumallin mukaisesti, mikä tarkoittaa esimerkiksi, että jokaisen työmatkan varrelta ostetun kahvikupposen kustannus alv-erittelyineen tai porrastreenin aikana astuttu askel syketietoineen on syötetty huolellisesti laadittuun excel-taulukkoon.


Myyttien ja uskomusten toinen puoli

Uskomusten mukaan tilintarkastaja tarkastaa yksittäisiä tositteita ja raportoi yhteisön johdolle vähintään kirjallisesti, suullisesti ja savumerkein, jos matkalaskun liitteenä olevan kuitin loppusaldo eroaa 20 senttiä kirjanpitoon kirjatusta summasta. Todellisuudessa tilintarkastajan työn ”lopputuotteessa” eli tilintarkastuskertomuksessa otetaan kantaa siihen, antaako tilinpäätös olennaisesti oikean ja riittävän kuvan yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Se mikä on kunkin asiakkaan tilinpäätöksessä olennaista, riippuu muun muassa tarkastettavan yhteisön koosta ja toimialasta. Isommissa toimeksiannoissa voi tulla vastaan esimerkiksi satojen tuhansien eurojen suuruinen havainto, jonka korjaaminen ei ole välttämätöntä, jos se on tilinpäätöksen kokonaisuuden kannalta epäolennainen.

Me emme tee töitä pelkkien numeroiden parissa, vaan haluamme ymmärtää tapahtumia, ilmiöitä ja prosesseja numeroiden takana.

Pystyäksemme antamaan yllä mainitun lausunnon, meillä tilintarkastajilla on oltava yksittäisten tositteiden sijasta kokonaisvaltainen ymmärrys yhteisön liiketoiminnasta. Me emme tee töitä pelkkien numeroiden parissa, vaan haluamme ymmärtää tapahtumia, ilmiöitä ja prosesseja numeroiden takana. Mistä me sitten saamme kaiken tämän tiedon? Varsinkin itselleni tuli tilintarkastusurani alkutaipaleella yllätyksenä, miten sosiaalista, vuorovaikutteista ja asiakaspalveluhenkistä työtä tilintarkastus oikeastaan on. Asiakkaiden kanssa käytyjen mielenkiintoisten keskusteluiden kautta saamme muun muassa seurata aitiopaikalta uusien bisnesideoiden kehittämistä, sisäisten prosessien kulkua ja yhtiöiden kasvutarinoita.


Tilintarkastaja voidaan nähdä eräänlaisena johdon sparrailukumppanina, jolta voi löytyä yksinkertainen ratkaisu monimutkaiselta tuntuvaan asiaan. Tilintarkastaja voi avustaa monissa kirjanpitoon, osakeyhtiölakiin ja verotukseen liittyvissä asioissa tai esimerkiksi varmistaa, että uusien (taloushallinnon) järjestelmien käyttöönotto on sujunut moitteettomasti. Tilintarkastus on myös loistava mahdollisuus saada ulkopuolisen, riippumattoman tahon näkemys esimerkiksi taloushallinnon prosessien tehokkuudesta ja kontrolliympäristön toimivuudesta.


Tylsää yksin puurtamista?

Tilintarkastusta ei voi syyttää alaksi, jossa luovuudelle ei olisi tilaa. Vuosien varrella erilaisista asiakkaista ja niiden liiketoiminnoista kertynyt kokemus on kuin täyteen ahdettu työkalupakki, josta löytyy ideoita ja ratkaisuja jokaiseen vastaan tulevaan dilemmaan. Lisäksi työtä tehdään aina tiimeissä, joten käytössämme on aina kollegoidemme kumulatiivinen tietotaito. Stereotypia siitä, että kaikki tilintarkastajat olisivat kuivia ja aina harmaisiin pukeutuvia ihmisrobotteja ei myöskään pidä paikkaansa. Ainakin Hill Auditin porukka koostuu rempseistä ja huumorintajuisista tyypeistä, jotka lähtevät avoimin mielin esimerkiksi taukojumppaamaan puku päällä tai tarttuvat firman bileissä mikrofonin varteen kuin ammattiräppärit.


Monilla toimialoilla työn määrä vaihtelee sesongin mukaan, kuten myös tilintarkastusalalla. Suurimmalla osalla asiakasyhteisöistä tilikausi on kalenterivuosi, mikä tarkoittaa, että tarkastettavien tilinpäätösten pino kasvaa keväisin korkeammaksi kuin muina vuodenaikoina. Olemme kuitenkin asettaneet Hill Auditin arvot niin, että töiden lisäksi elämäämme mahtuu muutakin sisältöä. Arvojen mukainen toiminta meillä tarkoittaa esimerkiksi töiden järkevää resursointia, mielekkäiden työtehtävien kohdistamista oikeille henkilöille sekä ymmärrystä henkilökohtaisen elämän vaatimille joustoille ja vapaa-ajan kunnioittamiselle.


Yhteenvetona totean käsi sydämellä, että tilintarkastus ei ole yksin numeroiden ja tositteiden parissa puurtamista tai sentinviilausta. Se on täydellinen yhdistelmä tiimityötä supertyyppien kanssa, konsultoivaa asiakaspalvelua ja oman tietotaidon ja ongelmanratkaisukyvyn haastamista.



Hanna Manelius Audit Manager, KTM +358 40 596 2383 hanna.manelius@hillaudit.fi